Syysloman päätteeksi kaksi perhettä päätti vierailla Alvar Aalon suunnittelemalla Säynätsalon kunnantalolla. Vantaalaisperhe oli vierailulla Jyskässä ja näin seurueeksi muodostui neljä aikuista ja neljä lasta. Asiaan vihkiytymistä löytyi ennakolta ainakin yhden arkkitehtiäidin verran. Vantaalaislapset Taika ja Aamos sekä jyskäläiset Elvis ja Elsa olivat selkeästi saaneet jo oman tartuntansa: osallistuivat hyvin aktiivisesti ja kiinnostuneina arkkitehtuuri-, materiaali, huonekalu ja Aalto-keskusteluihin ja talokierrokseen.

Viisivuotias Aamos piti apunani kierroksen etenemisestä hyvää huolta. Jos aikuiset meinasivat juuttua paikalleen, Aamos huomautti: ”Jokohan pitäisi siirtyä seuraavaan huoneeseen?” Hienosti kaikki lapset (ja aikuisetkin) ottivat huomioon museoviraston säännöt ja varmistivat esimerkiksi: ”Saako tähän istua?” ja ”Voiko tuonne mennä?”. Lapset tuntuivat viihtyvän ja tekemistä löytyi sopivasti. Valtuustosalin puhujanpaikalta pidettiin muutama palopuhe arkkitehtuurin puolesta ja sihteerin pikkuinen apupöytä salalokeroineen tutkittiin perinpohjin. Kun Alvar Aalosta olin aluksi kertonut hänen olevan ”suuri” suomalainen arkkitehti, suosikkiopastettavani Aamos ihmetteli huiman korkeassa valtuustosalissa, että oliko arkkitehtisetä noin iso, että piti tehdä näin korkea huonekin! Taisi pilailla minun kustannuksellani 🙂

Kunnanhallituksen kokoushuoneessa lapset piirsivät valkotaululle omat terveisensä.

 

Tärkeät elementit löytyvät piirroksista: kivi- ja nurmiportaat, ikkunat, keskuspiha, suihkulähde patsaineen ja rakennuksen muoto – ihan oikein! Valtuustosalissa ei oltu vielä käyty näitä piirrettäessä. Sen juhlallisuus ja vaikutavuus olisi varmasti kuvattu piirroksiin myös.

Sain myöhemmin vielä raportin lapsille illemmalla pidetystä leikkimielisestä pistokokeesta, jossa oli kysytty missä käytiin, mikä oli arkkitehdin nimi, mikä oli arkkitehtikilpailutyön nimi, minkä eläimen nimellä valtuustosalin katossa olevaa kattorakennelmaa on kutsuttu sen muodon takia, mikä oli hienointa, mikä oli oppaan nimi, mitä oli pihalla, kuinka monta ruohoporrasta oli, jne. Molemmat joukkueet (tytöt ja pojat) olivat saaneet 9/10 pistettä! Lopuksi lapset vielä olivat keksineet itselleen omat arkkitehtinimet ja piirtäneet omat kuvansa. Pienin Aamoskin piirsi kuvan, jossa hänellä oli paita, missä oli talon kuva.

”Oikein onnistunut syysloman lopetus siis kaiken kaikkiaan! Ja ensi kesän kohdekin päätettiin, että jospa lopultakin päästäisiin Muuratsaloon Alvar Aalon Koetaloa katsomaan.”

Perheet vierailivat myös Aalto-museossa Säynätsalon jälkeen. Ja viikonlopun kohokohta oli kuulemma vielä AaltoAlvari-uimahalli. Uimahallin alkuperäinen osa on Alvar Aallon suunnittelema, ja rakennusta on laajennettu tyyliin sopivasti myöhemmin useita kertoja. Ja vielä ryhmä jaksoi ulkoa päin käydä katsomassa Rakentajan taloa, Tietotaloa (entinen Poliisitalo) ja Kaupunginteatteria.

Pikkuarkkitehdit, ja vähän vanhemmatkin, ottivat myös kännykkäkuvia, joista tässä kooste. Kuvien oikeudet: Terhi Kupila, Taika Erjo ja Kreetta Ahonen.