6.11.2017 One Day in Delhi

6.11.2017 kuvia/images: Ponmudi, Thiruvananhapuram, Kovalam and Delhi

28.10.2017 lisää kuvia Neyyardamista, sisämaasta, kukkuloilta. | More images from Neyyardam, inland, hills.

20.10.2017 lisää kuvia Kanyakumarista, Intian etäläisimmästä niemestä.
| More images from Kanyakumari, India’s southest tip.

English translation available at the end.

Mukava kuunnella välillä trooppisia ääniä parvekkeella. Pitkäpyrstöinen närhen näköinen lintupariskunta päästelee lyhyitä nuotteja vuorotellen. Istuvat sähkölangoilla ja vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja lankaa: touhu näyttää ihan musiikin teorian opetusvideolta. Kaskaat sirkuttavat ja valtamerikin peuhaa taustalla. Eilen illalla naapurin myyntikojulla oli melko äänekäs perheriita, ja napakat ihmisäänet hiljensivät paikalliset koiratkin hetkeksi. Viisaasti koiralauma päätti seurata vähän sivummalta ja rähistä omat kiistansa vasta aamuyöstä. Koirat jotenkin ovat osa tätä pihapiiriä ja yhteisöä, koska vahtivat sitä kuin omaansa. Ei ole vierailla salaa pihaan tulemista – tietä pitkin läpikulkukin saa aikaan jonkinasteisen hälytyksen. Muutoin koirat eivät paljon ihmisistä välitä – kavahtavat ja väistävät mieluummin kuin kerjäävät rapsutuksia. Eivät ole seurapuudeleita.

Joku elukka kävi narisemaan puussa heti kun aurinko laski. Pienistä hyönteisistä  ja liskoista lähtee uskomattoman kova ääni – niin kuin nyt vaikka gekkoista. Ja nimenomaan yöllä. Samassa puussa on päivisinkin viihtynyt myös hauska hiljainen liitäjä: intianlentäväkoira. Lentäessään varmaan lähes metrin siipivälinen koirankuonoinen söpö lepakko. Roikkuu puussa pää alaspäin ja mutustelee kukkia ja hedelmiä.

Viikon olen tällä parvekkeella iltaisin maailman menoa ihmetellyt: Varkalassa, Etelä-Keralassa, trooppisen ilmaston alueella. Seutu kaikkineen, ja tämä vuodenaika, on kostea ja lämmin – suomalaisittain välillä tukahduttavakin. Varsinainen sadekausi, monsuuni, on toki päättynyt jo elokuussa. Kesällä täällä ei ole paljon muita kuin paikallisia asukkaita olekaan. Siirtomaavallanpitäjätkin pakenivat aikanaan vuoristoon helteiden ja sateen ajaksi. Vielä ei siis ole turistisesonki alkanut, kojuja maalaillaan, mutta jokaiselle yksittäisellekin asiakkaalle pyöräytetään maittavat ruuat ja myydään t-paidat, rummut ja strutsinsulat. Päivittäin sataa ja ukkostaa. Saattaa yhtäkkiä puhjeta kaatosade, joka loppuu ihan yhtä yllättäen ja aurinko paistaa taas. Seutukunta on todella vehreää ja vihreää. Omalta parvekkeelta tunnistan ainakin banaanin, kookospalmun, mangopuun, papayan, bambun…

Naapuruston hieroja, jonka kanssa pääsimme yhteisymmärrykseen viikon ”peruspaketista”, sanoi, että ilmasto on erittäin hyvä ayervedisille öljy- ja yrttihoidoille: lämmin ja kostea. Totta: melkein kuin leppeässä saunassa olisi. Eikä lämmin luita riko. Alan olla aika hyvin marinoitu Keralan öljyissä ja mausteissa. Todennäköisesti paremmissa yrteissä kuin kotoisa lampaanviulu – tai possupaisti. Kun isältänsä opin saanut, intialaiseksi rotevahko mies, vanuttaa, venyttää, voitelee ja painelee lihaksia puolitoista tuntia – tänään viimeisen puoli tuntia kuumilla maustepussukoilla – niin johan jäykkäkin suomalainen vertyy. Luvassa on myös rentouttavaa öljyn otsalle kaatamista…

Ruokahan täällä on hyvää. Uskomattoman alkeellisissa oloissa laitetaan tuoretta ja raikasta ruokaa. Kalastajat tuovat tuoreet kalat ja kuten edeltäkin saattaa laskeskella, niin lähivihanneksista ei ole pulaa. Satokausikalenterin mukaan mennään ja esimerkiksi kun ei ole mangoaika, niin mangolassia ei saa. Joskin uppiniskaiselle, eräänkin yleisesti vähän ongelmallisena ja ylimielisenä pidetyn turistimaan edustajalle, sellainenkin järjestyi (sulatettiin?), kun muuten olisi tullut kovin paha mieli. Da.

Keralan osavaltiossa on voimassa kieltolaki. Periaatteessa alkoholia ei kai saa kuin muutamista valtion ylläpitämistä paikoista ja baareista. Saatavuudesta on vähän ristiriitaista tietoa, mutta kaupoissa ei ainakaan mitään myydä. Todennäköisesti valtaväestö saadaan näin pysymään raittiimpana, mikä lienee tarkoituskin. Turistille olut tai drinkki löytyy melkein jokaisesta ravintolasta. Pullo tuodaan vaivihkaa pöydän alle ja juoma nautitaan rumasta savituopista. Ei ole mikään nautinto, varsinkaan kun ainoa tarjolla oleva on ylivahva Kingfisher-olut yli kuuden desin pullossa. Paikallinen poliisi katsoo kuulemma tätä toimintaa läpi sormien pientä korvausta vastaan.

Ensi viikolla matkaan Intian eteläkärkeen. Kanyakumarin kaupungin rannalta pitäisi nähdä auringon nousu idästä Bengalin-lahdelta, Sri Lankan yli. Päivän aikana aurinko kulkee oudosti aivan pään yli kaartavaa reittiä: ollaan sen verran lähellä päiväntasaajaa. Ja illalla aurinko laskee Arabian mereen. Suomalaisen logiikka laskee auringon etenemisen illan hämärtyessä ihan väärin: aurinko putoaa mereen kohtisuoraan, eikä liu’u horisonttia pitkin pikkuhiljaa.

Sitten matkaan entisten siirtomaaisäntien tapaan korkeammalle vuoristoon teeplantaaseille ja viileämpiin keleihin.

English translation starts after images.

Sometimes it’s nice to listen to tropical sounds on the balcony. A long-tailed jaybird-looking bird couple let out short tones in turns. They sit on electric lines and constantly switch places and wire: it looks like a teaching video for music theory. Cicadas chirp and the ocean rollicks in the background as well. Yesterday evening there was a rather loud family feud at the stand and vigorous human voices even silenced the local dogs for a while. The dog pack decided to follow from afar and brawl their own fights in the small hours. The dogs are somehow a part of this court and community because they guard it like it was their own. Visitors have nothing to do in the courtyard – coming in through the road will set off some sort of alarm. Otherwise the dogs don’t care much about people – they would rather avoid and give way than beg for scratching. They are no companion poodles.

Some animal starts creaking in a tree as soon as the sun set. Small insects and lizards make incredible noise – like for example geckos. Especially at night. In the same tree a funny silent glider also spends time during the day – the Indian flying fox. It’s a cute bat with a dog-like nose and an in-flight wingspan of nearly a metre. It hangs upside down in trees and chews on flowers and fruits.

I have wondered about the weight of the world on this balcony for a week – in Varkala, South Kerala, in the region of tropical climate. The region and everything, this time of the year, is humid and warm – even suffocating by Finnish standards. The actual rainy season, the monsoon, already ended in August. During the summer there aren’t many other people besides locals. Even colony rulers eventually fled to the mountains for the duration of the heat and rain. The tourist season has not started yet, stands are being painted but even every individual tourist is cooked a palatable dinner and sold t-shirts, drums and ostrich feathers. It rains and thunders daily. A downpour might start suddenly, stop equally suddenly and then the sun will shine again. The subregion is really verdant and green. From my own balcony I can atleast identify the banana, coconut palm, mango tree, papaya, bamboo…

The neighbourhood masseuse, who we struck an agreement with about the week’s ”basic package”, said that the climate is suitable for an ayurvedic oil and herb treatment, it’s warm and humid. Which is true, it’s almost like being in a mild sauna. The heat doesn’t break bones. I’m starting to be well marinated in the Kerala oils and spices. Probably better spices than homely lamb legs or roast pork. When a Indian-wise robust man, who has been taught by his father, walks, stretches, oils and presses your muscles for an hour and a half – today the last half hour with hot spice pouches – even the tense Finn will relax. You are also in for a relaxing oil-pouring on your forehead…

The food here is good. They make fresh and green food in incredibly rudimentary conditions. The fishermen bring the fresh fish and as can be deduced from before, there is no shortage of local vegetables. The vegetables are available seasonally and when it is not time for mangoes, you can not get mango lassi. For the stubborn representative of a tourist country that is generally thought of as problematic and arrogant, it was arranged (melted?), because otherwise somebody would have gotten very upset. Da.

Prohibition is in force in the state of Kerala. Essentially alcohol can only be obtained from a few government-maintained places and bars. There is conflicting information about the availability but nothing is sold in stores anyway. The majority of the population is kept soberer this way, which probably is the point. Tourists can find a beer or a drink in almost every restaurant. The bottle is brought to you under the table on the sly and the drink is consumed from an ugly clay pint. It’s no pleasure, especially when the only available beer is the too strong Kingfisher beer in a bottle bigger than six decilitres. The local police supposedly turn a blind eye to this in exchange for some compensation.

Next week I will be traveling to the south point of India. You should be able to see the sunrise from the East Bay of Bengal over Sri Lanka from the beach in town of Kanyakumari. Through the day, the sun travels a weird route right above one’s head – one is so close to the equator. In the evening the sun sets in the Arabian Sea. Finnish logic calculates the sun’s progress totally wrong when the night sets: the sun falls into the sea perpendicularly, not gradually sliding along the horizon.

After that I will travel like the old colony masters to higher mountains to the tea plantation and cooler weather.